Ajatuksia

Eilen en syönyt kummallakaan aterialla kaikkea.Eikä tarvinnut edes korvata :o
Lääkärillä on aika selkeet ohjeet: jos ruokaa jää syömättä ravintoliuos 250ml tai jos ruokaa ei syö ollenkaan niin ravintoliuos myös 250ml.
Eine siltikään laittanu.Vaikka söin noin puolet lounaalla ja vähän yli puolet päivällisellä.


Tänään lounaalla kuitenkin päätin syödä kaiken, koska mä en halua olla siellä tampereella.
Kaikki läheiset jää Ouluun ja mun koti..
Tiiän että alan laihuttamaan ja perseilemään heti ku pääsen kotiin.
Mutta nytten kun oon osastolla nii ajattelen että jos syön nii pääsen kotiin 100 x nopeemmin ja pääsen myös sitten 100 x nopeemmin laihduttamaan ja b/p.
Niin hyvä ja helppo motivaatio mikä auttaa mut pois osastolta ^
Yritän kuitenkin pitää itteni siinä kunnossa etten joutuis takas osastolle, mutta tuskin mä siinä onnistun..

Minnekköhän mut sitten siirretään jos joudun takas osastolle Tampereen jälkeen ^, koska oisin käyny suomen osastot läpi paitsi Nevan, joka on Kuopiossa, mutta Tampereenhan pitäs olla tehokkaampi?

Ei kukaan saa mua koskaa parantumaan, ne vaan luulee et oon kunnossa kun päästävät mut takaisin kotiin.
Mä oon oikeesti tosi hyvä valehtelija, vaikka itse sanonkin.Ja oon myös hyvä näyttelemään et asiat ois hyvin.
Ei musta huomaa päältäpäin mitään.

Muutenkin vähän vaikee parantua kun mut on leimattu 'pro - anaksi'.
Mitä jos mä joku päivä haluan parantua?(never gonna happend), mutta ai niin enhän mä voi kun mua pidetään 'pro - anana' ja muistetaan sellaisena.
Miettikää jumalauta ihmiset että kannattaako leimata ketään? Mulla on noin 2 kuukautta sitten käynyt mielessä että mitä jos mä voinkin olla onnellinen ilman syömishäiriötä?(envoi) mutta mulla tuli heti mieleen se kun mut leimattiin.
Sen jälkeen en oo ajatellu, enkä harkinnut parantumista.

                                                   ♥