Voin olla onnellinen ..

"Söisinkö lounaan vai en ? onkohan siinä enemmän kaloreita kun letkutuksessa ? (375kcal).
Mitä jos siinä on enemmän? no sittenhän mä en todellakaan syö.
Mut miks et, koska kuitenkin loppujen lopuksi kotiutuspaino on sama ja päädyt kuitenkin siihen? ... en tiedä, kai se vaan on niin helvetin vaikeaa kun ei halua parantua.
Miks hidastat kotiin pääsyäs? koska syöminen ei vaan onnistu kaloreitten takia ku mietin niitä ihan liikaa ja jos menee yksikin kalori yli 375kcal nii en pysty syömään.
Mitäköhän ruokaa sieltä tulee lounaaks?Onkohan se kalaa tai kanaa? jos on niin mä en tod syö jos menee yli sen rajan..
Voisin harkita syömistä jos se on kasvisruokaa ja pysyy alle rajan."

Haluan olla kaunis, laiha ja hento kuin perhonen.
Miks just mun pitää olla näin iso?
Miks en voi olla kuin muut?
Miks mua pidetään edes osastolla jos oon näin helvetin iso?
Eikö ne näe että on oikeesti laihoja anorektikkoja jotka tarvii apua ja vien vaan niiden paikan?
Koska mä näen itteni isoimpana 'anorektikkona' tässä maailmassa.
Vaikka bmi on tuskin edes neljäätoista.

Miksi ne tuhlaa muhun niin paljon aikaa ja energiaa? Kun mä en edes halua Anan luota pois.
Ana on mun paraskaveri ja elämä.
Kun enään ei oo sitä 'sairautta' ja omaa minua, vaan siitä 'sairaudesta' on tullut minä.
Uusi minä.
Jos Ana saa mut onnelliseksi nii miks mä haluaisin sen luota pois?
Se ei koskaan jätä mua ja on vaikeina hetkinä aina tukena.
Joten miks mä kääntäisin selän sille? En miksikään.

Kuitenkin kun pääsen kotiin, niin laihdutan uudestaan ja vielä enemmän ja nopeampaa.
Tää on ihan turha osastojakso, kun mua ei kuitenkaan mikään paranna.
Koska vaan mä voin parantaa itteni ja tehdä sen muutoksen, ei kukaan muu.
Mutta kun mä en halua, enkä tee sitä.


Voin käydä kavereiden kanssa leffassa....
Voin harrastaa....
Voin olla perheeni kanssa....
Voin käydä koulua ja opiskella....
Voin tanssia....
Voin hymyillä ja nauttia....
Voin liikkua..
Voin laulaa..
Voin olla onnellinen...
....Ilman että oisin parantunut.
Voin tehdä kaiken tuon myös anoreksian kanssa.
Voin olla kuin muut, mutta syön vaan vähemmän tai jos edes ollenkaan.

Mä ole koskaan tarpeeksi laiha, enkä kaunis.
Mä en ole koskaan tarpeeksi mitään.
Mä en kelpaa omana itsenäni.
Mä olen läski ja ruma.
Mä voisin pudottaa ainakin vielä -15kg vähintään.
Jos mä kelpaisin silloin edes jollekkin ?
..paitsi itselleni.

Anoreksia tekee mut onnelliseksi, enkä mä koskaan aio kävellä sen luota pois kokonaan.
Jos kävelen pois niin se on vain vähän ja hoitajien & lääkärien pakolla.
Ja kuitenkin saavutan sen takaisin.

En tiedä onko kukaan noista tarpeeksi laiha mulle enään..
Tuntuu että alan ihannoida vaan koko ajan enemmän laihuutta.

 

 

♥